SAHAT OVAT JOUTUNEET TYÖMARKKINALLA SIJAISKÄRSIJÖIKSI 

Paperi-. Kartonki- ja sellutehtaiden uusista työehdoista on saatu päästy sopimukseen. Sen sijaan lakko suomalaisilla sahoilla jatkuu. Työmarkkinaneuvottelukierroksen alusta asti on ollut selvää, että metsäteollisuudessa sahoja koskevat neuvottelut laitettiin ensimmäiseksi solmuun ja avataan viimeiseksi. Kuulemma neuvottelujen vauhdittamiseksi.  

Teollisuusliitto aloitti joulukuussa työmarkkinasovun tavoittelun lakolla. Lakon jälkeen Metsäteollisuus ry asetti neuvottelujen kyytipojaksi tehtaille työsulun. Työsulun jälkeen sahoilla – jotka siihen osallistuivat –  palattiin normaalielämään. Se tarkoitti tuotannon rajoitusten jatkamista heikon markkinatilanteen, hiljaisen puukaupan ja kurjien puunkorjuukelien seurauksena. Loppiaisen jälkeen tuotanto käynnistyi useilla sahoilla pysähtyäkseen Teollisuusliiton junailemaan uuteen lakkoon, jota on pidennetty viikko kerrallaan pitkälle maaliskuulle asti – aina sen mukaan, miten Kemian- paperiteollisuuden neuvottelut etenivät.

Itsenäisen sahateollisuuden kansainvälinen kilpailukyky on tunnetusti heikko. Vuonna 2018 suomalaisen sahateollisuuden tuloksentekokyky oli globaalissa vertailussa heikoimpien joukossa. Taakse jäivät kiinalainen ja osa venäläisestä teollisuudesta. Vuoden 2019 toisella kvartaalilla Suomen taakse Euroopassa jäivät venäläiset ja itävaltalaiset.

Itsenäiset sahayritykset ovat pyrkineet pitämään tuotantoa käynnissä lakon aikana. Kyse ei ole kiusanteosta eikä lakon murtamisesta, vaan toiminnan jatkumisen ja työpaikkojen takaamisesta. Jokainen euro kassavirtaa on nykyisessä tilanteessa kriittinen. Sahoilla ei ole takana sellaisia menes-tysvuosia, että taseet kestäisivät suuria markkinahäiriöitä – työmarkkinahäiriöistä puhumattakaan. Sahoja on ajettu ja ajetaan nyt tietoisesti ahdinkoon monelta suunnalta. Tilanne on kriittinen.

Työselkkaukset ovat valitettavasti kiristäneet työntekijöitten välejä sahoilla. Ammattiliitto on käyttänyt kovaa kieltä lakon aikana töitä tehneitä työntekijöitä kohtaan riippumatta siitä, ovatko nämä liittoon kuuluneet tai ei. Suu soukemmalla olisivat varmasti paremmin rakentaneet uskottavuutta ja ymmärrystä kuin uhkailemalla. Miksi sahojen pitäisi kerätä työntekijöiltään ammattiliiton jäsenmaksuja, jos sen palkkiona ammattiliitto uhkailee ja aiheuttaa murhetta sekä työntekijälle että -antajalle käyttäessään sahateollisuutta vänkänä muissa sopimuksissa.

Sahojen asettaminen metsäteollisuuden neuvottelujen pantiksi on ollut kohtuutonta. Toivottavasti neuvottelujen tuloksena saadaan sopimus, josta myös sahateollisuus hyötyy. Jos ollaan sopimassa toisten asioista, on niistä myös huolehdittava. Lakon päättyminen sahoilla ei silti takaa nykyisessä kilpailuasetelmassa sitä, että sahat loppuvuoden pyörisivät ja työllistäisivät normaalisti. Jos ei puukauppa käynnisty, ovat lomautukset sahateollisuudessa erittäin todennäköisiä.

Sahat ovat joutuneet työmarkkinalla sijaiskärsijöiksi. Sahat ovat peränneet ”reilua peliä” valtiolta esim. yritystukien tasavertaisuuden nimissä. Nyt peräämme tasavertaisuutta työmarkkinaneuvot-teluissa. Yhtä toimialaa ei voi käyttää käsikassarana toisten alojen sopimuksia sorvattaessa.

Sahateollisuus tarjoaa ratkaisuja vähähiilisen yhteiskunnan rakentamisessa sahatavaran sitoessa metsien hiiltä jopa vuosisatojen kiertoon tuotteissaan. Itsenäinen sahateollisuus haluaa tarjota markinoille ilmastoystävällisä ratkaisuja, työpaikkoja maakuntiin ja tuoda vientieuroja Suomeen. Se ei onnistu, ellei toimintaympäristöä Suomessa saada merkittävästi parannettua.

 

Kai Merivuori

Kai Merivuori

Toimitusjohtaja

Kirjoittaja on Sahateollisuus ry:n toimitusjohtaja ja edunvalvonnan sekä metsäteollisuuden asiantuntija.