TYÖYHTEISÖ ON VOIMAVARA

Tiimiin tarvitaan vähintään kaksi, ja hyvässä tiimissä lopputulos on enemmän kuin tekijöidensä summa. Tästä elävä esimerkki löytyy Suomi-neidon lanteilta.

Anna Paanasen urasuunnitelmiin kuului nuorempana monenlaista aina eräoppaasta eläinlääkäriin. Kun päätösten aika tuli, Anna lähti Kuopioon opiskelemaan puutekniikkaa.

– Varmaan siinä valinnassa oli osaksi laiskuuttakin mukana, kun etäisyys kouluun oli sopivan lyhyt, Anna nauraa. – Kertaakaan en ole kuitenkaan valintaani katunut. Joka aamu lähden hymyssä suin töihin.

Iisveden Metsän Logistiikkajohtajana työskentelevä Anna pitää aidosti työstään. Työympäristö on miesvaltainen, mutta arkeen sillä ei ole vaikutusta.

– Yhtenä porukassa mennään.

Annan aisaparina, käsivarrenmitan päässä istuu sahan tuotantojohtaja Jussi Rossi, joka ehti ennen nykyistä vakanssiaan kokeilla sahalla yhtä jos toistakin. Mies aloitti kesätöissä palovahtina ja valmistuttuaan 2009 metsätalousinsinööriksi kolusi ensin kaikki linjan tehtävät, siirtyi sitten työnjohtajaksi, hoiti kehitysprojekteja ja toimii nyt tuotannon ja myynnin välisenä linkkinä.

 

– Tämä on tällainen yhdistetty tuotantojohtajan, tuotantopäällikön ja tuotannonsuunnittelijan pesti. Pienessä yrityksessä titteleillä ei ole niin väliä. Tärkeintä on, että työt tulevat hoidettua, hän huomauttaa.

Uravalinta oli Jussille selvä jo kohtuullisen varhain, mutta valmistumisen jälkeinen välivuosi rauhanturvajoukoissa selkeytti ajatuksia. Kun kotitilan sukupolvenvaihdos varmistui, oli asia sillä selvä. Turvallisuusala sai jäädä ja elämä vakiintui tutuille kulmille.

– Nyt minulla on niin hyvä ja turvallinen työpaikka vain kymmenen kilometrin päässä kotoa, etten voisi enempää toivoa.

 

Palapelin rakentajat 

Työ sahalla on jatkuvaa muutosta, jossa yhden palasen liikuttelu aiheuttaa helposti dominomaisen ketjureaktion. Niinpä hyvä ongelmanratkaisukyky ja tehtyjen päätösten takana seisominen ovat ratkaisevia ominaisuuksia palapelin koossa pitämiseksi.

– Jussi ei jää turhaan vatuloimaan, vaan ratkaisee kaikki ongelmat nopeasti paineenkin alla. Oma vahvuuteni on ehkä hyvät hermot. Niitä tarvitaan esimerkiksi silloin, kun samat tavarat pitäisi saada riittämään kolmeen paikkaan yhtä aikaa.

– Anna on kiireessäkin täsmällinen, ja laatu pysyy, tuotantojohtaja myötäilee ja jatkaa, – Jotta työt sujuisivat, pyrin aina laatimaan mahdollisimman hyvät toimintaohjeet. Jos sitten jotain lähdetään tuotannonsuunnittelussa muuttamaan, se aiheuttaa hirveän rallin sahalla.

Toisaalta ketteryys on pienehkön sahan valtti ja lopullisena tavoitteena on kaikkien osapuolten palveleminen.

– Kun tiukan paikan jälkeen näkee oman työnsä tulokset, se palkitsee, Anna huokaisee.

– Onnistuminen on aina palkitsevaa: kun ihmiset ovat tyytyväisiä tai kun sahataan vaikkapa uusi ennätys, Jussi toteaa.

Vapaus ja vastuu

Sekä Anna että Jussi arvostavat vapautta suunnitella viikot omalla tavallaan.

– Esimies on onnistunut luomaan ilmapiirin, jossa kukaan ei painosta, vaan kaikki haluavat työskennellä parhaansa mukaan yhteisten tavoitteiden eteen. Meillä on tilaa toteuttaa itseämme, mutta toisaalta myös tukea on tarjolla tarvittaessa, Jussi kertoo.

Vapauden kanssa käsikädessä kulkee vastuu. Etenkin tiukassa paikassa työyhteisön mutkattomat välit ovat tärkeitä. 

– Vaikka meillä onkin Jussin kanssa omat tonttimme ja selkeä työnjako, teemme töitä tiiminä ja sparrauskaveri on aivan tuossa vieressä, Anna kertoo.

Selkeät tontit auttavat pitämään langat käsissä kiireenkin keskellä. Toisaalta työ pitää sisällään myös paljon sellaista, mitä työnkuvaan ei ole kirjattu. Tietoa, joka on itselle täysin selvää, mutta muille ei.

– Niitä asioita ei lue kirjoissa, mutta ne pitää vain tietää, Jussi toteaa. – Kokemus auttaa ja tuo varmuutta tekemiseen.

Huonoina päivinä rutiineihin nojaaminen auttaa. Ja kavereihin.

– Kyllähän se on hienoa, että tuossa käden ulottuvilla on hyvä kaveri, jonka tuntee ja johon voi tiukan paikan tullen luottaa. Pidemmän päälle se on tärkeä voimavara.

Share This