ILMASTOPANEELI SIVUUTTI EU:N ALLEVIIVAAMAT PUURAKENTAMISMAHDOLLISUUDET

Ilmastopaneelin 24.2. julkistama raportti painottuu maankäyttösektorin hiilinieluihin. Puutuotteiden sisältämien hiilivarastojen kasvattaminen ja fossiilisten materiaalien korvaaminen jäivät vaille ansaitsemaansa huomiota. Ilmastopaneelin puheenjohtaja Markku Ollikainen ohitti puurakentamisen mahdollisuudet täysin hehkuttaessaan betoni- ja terästeollisuuden visioita YLE:n Aamu-TV:ssä raportin julkaisun yhteydessä.

Euroopan Unionin viime aikoina noteeraamat puurakentamisen suuret mahdollisuudet ovat jääneet Ilmastopaneelilta noteeraamatta. EU:n komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen hakee ”New European Bauhaus” aloitteella puurakentamisen uutta tulemista maanosassamme. Viime syksynä unionin tila 2020-puheessaan hän nosti puurakentamisen mahdollisuudet esimerkiksi muistuttaessaan, miten ”rakennusala voidaan jopa muuttaa hiilen lähteestä nieluksi, jos käytetään orgaanisia rakennusmateriaaleja, kuten puuta ja älykkäitä tekniikoita, kuten tekoäly”.

EU vie eteenpäin vihreää ja kestävää kehitystä poikkeuksellisen monialaisen ja kokeilevan rakentamiseen liittyvän aloitteen avulla. New European Bauhaus – aloite kutsuu kaikkia kiinnostuneita mukaan muovaamaan toimintaa, jonka tarkoitus on löytää kestäviä ja esteettisiä ratkaisuja jokapäiväisiin haasteisiin – ja ilmastokriisiin. Keskeinen askel on rakennussektorin muuttuminen malliksi, joka voi myös torjua kiihtyvää ilmastonmuutosta.  Tähän puutuotteet tarjoavat erinomaisia ratkaisuja.

Suomalaisessa ilmastokeskustelussa metsien hyödyntäminen nähdään kuitenkin lähtökohtaisesti ongelmana. Julkisuudessa vedotaan vuoden 2018 hakkuuennätykseen, vaikka hakkuumäärä  on laskenut sittemmin 13 miljoonaa kuutiota eikä ole näköpiirissä – Kemin investoinnista huolimatta – että hakkuumäärät kasvaisivat 2018 tasolle.

Puun käyttö rakentamisessa ja osuus rakentamisesta oli 2000- luvun alussa merkittävästi nykyistä suurempi, kun pääosin puurunkoisia pientaloja rakennettiin vilkkaasti. Kaupungistumisen edetessä rakentaminen on keskittynyt kerrostaloihin, jotka ovat pääosin betonia. Puutuoteteollisuus ei ole pystynyt sopeutumaan markkinan muutokseen, sillä mm. puuta syrjivät rakennusmääräykset, muu sääntely sekä markkinan rakenne ovat hidastaneet puun käyttöä kerrostaloissa. Optimistisenkin puurakentamis-skenaarion mukaan sahatavaran käyttö rakentamisessa kasvaisi vuositasolla vain 0,5 – 0,7 milj m3. Tämä vastaa noin viittä prosenttia sahatavaran tuotantomäärästä. Ympäristöministeriö on asettanut 45%:n puurakenneosuuden tavoitteeksi julkisessa rakentamisessa, mikä osaltaan mahdollistaa puun markkinaosuuden paluuta rakennussektorilla – myös kerrostalorakentamisessa.

Toinen kysymys on, pitääkö tähän tyytyä. Jos puurakentamisen suuri merkitys tunnistettaisiin ilmastonmuutoksen torjunnassa – kuten EU-komission johdossa nähdään – pitää kysyä, missä tuotetulla sahatavaralla maailman puurakentamiskohteet rakennetaan? Olisiko Suomi yksi hyvä vaihtoehto? Metsiämme hyödynnetään varsin maltillisesti EU-tasoon verrattuna ja Ruotsiin verrattuna hyödyntämisasteemme on merkittävästi alhaisempi. Tulisiko Ilmastopaneelin jopa kannustaa suomalaisten puutuotteiden ja rakennusosien vientiä maailman puurakentamiskohteisiin?

Ainakin puurakentamisen mahdollisuudet olisivat paljon nopeammin ja kustannustehokkaammin toteutettavissa kuin Ollikaisen maalaamat teräs- ja betoniteollisuuden skenaariot. Terästeollisuuden kääntäminen hiilineutraalimmaksi on tärkeää ja toki teknisesti mahdollista joskus tulevaisuudessa, mutta se vaatii valtavasti sähköä. Puutuoteteollisuus puolestaan on jo nyt erittäin vähäpäästöinen – sahatavara sitoo 20 kertaa enemmän hiiltä, kuin sen tuotannossa kuluu – ja lisäksi metsiin sitoutunut hiili jatkaa kiertoaan puutuotteissa.

Kai Merivuori

Kai Merivuori

Toimitusjohtaja

Kirjoittaja on Sahateollisuus ry:n toimitusjohtaja ja edunvalvonnan sekä metsäteollisuuden asiantuntija.

Share This