TERVEHDYS BILL, (SAANEN KUTSUA SINUA BILLIKSI?)
Luin Helsingin Sanomista (4.3.2021) mielenkiintoisen artikkelin, jossa kerroit olevasi huolestunut ilmaston muutoksesta. Huomaan itsenikin pohtivan päivittäin samaa, onhan kyseessä hyvin monisäikeinen asia. Kuulun samaan ikäpolveen kuin Sinäkin ja uskon, että meitä yhdistää se, millaisen maailman jätämme lapsillemme ja lastenlapsillemme.
Uusi kirjasi Kuinka välttää ilmastokatastrofi pohtii ymmärtääkseni ennen kaikkea sitä, että alati kasvavat emissiot johtavat maapallon lämpenemiseen. Tästä vallitsee varsin suuri yksimielisyys maailmalla, joistakin epäilijöistä huolimatta.
Lehden artikkelissa mainittiin, että – ymmärrettävistä syistä – Sinun oma hiilijalanjälkesi on suuri, mutta pyrit kompensoimaan sitä. Sinällään tuo on positiivista, mutta oletko oikeasti sitä mieltä, että tällaisella modernilla anekaupalla on oikeasti järkeä? Nythän esimerkiksi saastuttava yritys voi jatkaa entiseen malliin saastuttamista maksamalla ilmastokompensaatioita – ja nämä maksut siirretään muiden liiketoimintakulujen mukana loppujen lopuksi kuluttajan maksettavaksi. Muuttaako tällainen viherpesu mitään ja mikä on mielestäsi sen moraalinen oikeutus?
Olet kuulemma lukenut ”kaiken ilmastomuutoksesta”. Kun luin Helsingin Sanomien artikkelia en voinut välttyä ajatukselta, että joitakin alaa koskevia kirjoja ja artikkeleita on Sinulta voinut epähuomiossa jäädä lukematta. Meillähän on itse asiassa jo paljon valmiita ja pitkälle kehitettyjä ratkaisuja esiin nostamiisi ongelmiin. Voinko nostaa niistä muutaman esille…
Sanot, että ilmasto-ongelman ytimessä ovat ”ympäristöystävällisen sementin, teräksen, muovin ja energian valmistuskustannusten pienentäminen”. Mielestäni tämä vastaus henkii pitkälti nykyisten käytäntöjen – sanan mukaisesti – sementoimista. Toisin sanoen: sementin emissiovaikutus on globaalissa mittakaavassa valtava, noin 7% kaikista maailman päästöistä. Jos sementti olisi valtio, se olisi ilmastopäästöissä laskettuna maailman kolmanneksi suurin Kiinan ja USA:n jälkeen.
En ole sokeasti mitään yksittäistä rakennusainetta vastaan tai sen puolesta, mutta rakentamisen päästöihin on olemassa jo ratkaisuja. Puu on maailman ainoa uusiutuva rakennusmateriaali. Puupohjaisten tuotteiden valmistamiseen kuluu huomattavasti pienempi energiapanos kuin kilpailevilla materiaaleilla. Puulla voidaan mainiosti teknisessä mielessä korvata esimerkiksi betonia ja terästä vaativissakin kohteissa. Tämän lisäksi puu sitoo rakennuksessa tehokkaasti hiiltä.
Bill, varmaan tiedät, että vaikka Amazonin alueella metsän osuus vähenee ennen kaikkea ruoan tuotannon ja kaivostoiminnan vuoksi. Itse asiassa täällä Suomessa asiat ovat toisin: pinta-alastamme on 75% metsän peitossa, metsän volyymi on suurempi kuin koskaan sitten 1923 aloitettujen metsäinventaarioiden jälkeen. Pohjoismainen hyvinvointivaltiomme on perustunut ja perustuu edelleen vihreään kultaamme eli metsiin. Kehuttu koulujärjestelmämme (sisältäen maksuttoman yliopisto- ja korkeakoulukoulutuksen) ja kansainvälisesti korkeaa tasoa oleva sosiaaliturvamme ovat kaikki suurelta osin metsiemme ansiota.
Suomi vie edelleenkin noin 80 % metsäteollisuuden tuotannosta ja olemme itse asiassa globaalissa mittakaavassa suurvalta paperin, puutuotteiden ja vanerin viejänä. Olemme tehneet tätä hommaa jo vuosisatoja ja bisnesmiehenä ymmärrät, että eihän se olisi onnistunut ilman pitkäjänteistä työtä. Ensimmäinen metsän käyttöä säätelevä metsälakimme on vuodelta 1851 ja sitä täydennettiin seuraavina vuosikymmeninä, koska teollisuuden koneet kehittyivät huimaa vauhtia.
Höyryvoiman haasteista selvittiin ja metsää riittää edelleen – merkittävistä tuotantovolyymeistä huolimatta metsiemme kasvu on vuosittain reilut 20% suurempi kuin puun kokonaiskäyttö. Eli joka vuosi metsiemme kokonaisvolyymi kasvaa tuolla vauhdilla.
Kaikki metsämme ovat siis sääntelyn alla ja sen lisäksi meillä on Belgian kokoinen alue kokonaan metsäteollisuuden ulkopuolella täyssuojeltuna. Jotta metsävarantomme säilyvät hyvinä istutamme jokaista kaadettua puuta vastaan viisi tainta, yhteensä noin 150 miljoonaa kappaletta.
Metsistä valtaosa on yksityisomistuksessa. Meillä vallitseva hakkusysteemi talousmetsissä on harvennus, keskimäärin noin kahden jalkapallokentän kokoisia uudistushakkuita tehdään vuosittain alle prosentissa metsiämme. Metsää hakataan ja hoidetaan, jotta puut ja hiilinielu kasvavat.
Meidän metsämme eivät ole tasaikäisiä, yhtä puulajia olevia puupeltoja, jotka kerralla parturoidaan sileäksi suurelta alalta.
Kerroin Sinulle tuon taustana siihen, että Suomen hiilinielu ja varasto on kansainvälisesti verrattuna kunnossa. Samoin kuulumme niiden harvojen maailmana maiden joukkoon, joissa ilmastopäästöt ovat alentuneet.
Puhut myös innovaatioista. Sinulla itselläsi on hieno tarina kerrottavana, kuinka autotallista lähdetään tekemään jotain uutta globaalissa mittakaavassa. Ehkä Sinun olisi hyvä tietää, että puusta tehdään jo nyt ympäristöystävällisiä tuotteita rakentamiseen: puukerrostalot ovat jo arkipäivää perinteisen puurakentamisen rinnalla. Mutta ei siinä ole kaikki.
Puusta ja ennen kaikkea tuotannon sivuvirroista on kehitetty uusia tuotteita, joilla ilmastonmuutosta voidaan hillitä. Vaateteollisuus käyttää pääosin öljystä johdettuja kuituja tai puuvillaa. Uusiutuvasta puuraaka-aineesta saatavat kuidut ja kankaat korvaamaan synteettisiä materiaaleja on jo iso virstanpylväs.
Toisaalta puuvillaa kasvatetaan hyvin paljon alueilla, missä haasteita riittää. Egyptissä on vain muutama prosentti viljelyskelpoista maata, mutta suuri osa siitä on valjastettu puuvillan viljelyyn, ei esimerkiksi ruoan tuottamiseen. Egyptissä, kuten USA:n etelävaltioissakin, lisähaaste on puuvillan suuri veden tarve. On laskettu, että yhden T-paidan valmistukseen kuluu peräti 2.500 litraa vettä. Siis enemmän kuin Sinä ja minä juomme nesteenä reilussa vuodessa. Yhtä kaikki, uusiutuvista puuvirroista on toivottavasti tulossa yksi ratkaisu lisää yhteiseen ympäristöongelmaamme.
Puhut myös sähköautoista. Metsät tarjoavat ratkaisua liikkumisenkin haasteisiin. Puun sivuvirroista saadaan uusiutuvaa energiaa, mutta puusta voidaan valmistaa sen lisäksi uusiutuvia biopolttoaineita. Vaikka sähköautoihin liittyvä tekniikka kehittyy kovasti, niin Suomen kaltaisessa harvaan asutussa maassa biopolttoaineet lienevät nopeampi keino syrjäyttää perinteisiä fossiilisia polttoaineita.
Sähköautoilun toinen haaste on akkuteknologia ja siihen liittyvä kaivostoiminta. Kun avolouhos tehdään niin se ei palaudu luonnontilaan välttämättä edes ihmisen auttamana. Meidän leveysasteillamme puu kasvaa luonnostaankin esimerkiksi metsäpalon tai hakkuiden jälkeen, istutukset sen jälkeiset hoitotoimenpiteet tehdään lähinnä kierron ja kasvun parantamiseksi.
Toteat artikkelisi lopussa: ”Jos emme seuraavien kymmenen vuoden päästä ole uudistaneet sementti- ja terästuotantoamme, niin ryhdyn pessimistiseksi. Aikaa ei ole jäljellä.”
Bill, olen ollut jo viime vuosituhannelta lähtien tuotteidesi aktiivinen käyttäjä. Niiden avulla olen tehostanut työpanostani ja myös parantanut elämäni laatua. Mukavaa, jos yrität kehitellä jotain sementin ja teräksen kanssa, mutta eikö kannattaisi kokeilla nopeampia ja jo nyt käytössä olevia ratkaisuja – aidosti kestävää kehitystä edustavan tuotteen parissa. Sinulla olisi varmaan paljon annettavaa myös meidän tiimissämme.
Jos haluat keskustelen mielelläni lisää kanssasi. Vaikka Teamsissä…
Yhteisellä asialla
Esa Mikkonen
Lehtori, Lahden Ammattikorkeakoulu, Puutekniikka
P. +358 44 708 5161
esa.mikkonen@lab.fi
Esa Mikkonen
Puutekniikan lehtori
Kirjoittaja on ollut metsäteollisuuden eri tehtävissä niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Nykyisin hän työskentelee Lahden Ammattikorkeakoulussa puutekniikan lehtorina.
