PUURAKENTAJIEN KATSEET KOHDISTUVAT RUOTSIIN
Metsäteollisuuden toimintaympäristö muuttuu ennen näkemättömällä vauhdilla. Ratkaisuja uuteen tilanteeseen on jo valmiina!
Keskeisiä markkinatrendejä ovat uusiutuvien materiaalien hyödyntäminen, tuotteiden hiilensidonta, pitkäikäisyys sekä kierrätettävyys – tuotteille asetettavien käyttöominaisuusvaatimusten lisäksi. Tuotantoprosesseilta edellytetään vastuullisuutta sekä ekologista, sosiaalista ja taloudellista kestävyyttä. Markkinat huutavat vihreää kasvua. Myös rakentamisessa.
Ruotsalainen metsäteollisuus alkoi 1990-luvulla systemaattisesti kehittämään puurakentamisen ratkaisuja, kuten suomalaisetkin. Tuolloin kookkaiden rakennusten, mm. kerrostalojen, rakentaminen puusta oli käytännössä mahdotonta mm. rakennusmääräysten takia. Nyt Ruotsissa puurakentamisen markkinaosuus on jo 20 prosenttia ja tavoitteena on kiriä vielä kymmenellä prosenttiyksiköllä. Suomessa on päästy viiteen prosenttiin ja tavoitteeksi on julkisessa rakentamisessa asetettu 45 prosenttia vuoteen 2025 mennessä. Puurakentamiseen kehitetty teknologia ja menetelmät ovat kehittyneet huimin harppauksin. Puurakentaminen vetää koko rakennussektorin toimintatapojen uudistumista ja tuottavuuden kehittymistä.
The New York Times julkaisi 30.6.2021 artikkelin “Wooden Buildings Reach for the Sky” (Puurakennukset kurottavat taivaisiin), jossa esitellään Tukholman pohjoispuolella sijaitsevan Hagastadenin ja mm. Växjön massiivisia puurakentamishankkeita. Lisäksi kuvataan Norjan edistyksellisiä puurakentamishankkeita. Linkki artikkeliin löytyy tämän kirjoituksen lopusta.
Teollisesti valmistetut puurakenteet tarjoavat uusia ratkaisuja mm. tiheästi rakennetuille kaupunkialueille mahdollistamalla tehokkaan lisäkerrosrakentamisen, rakentamisen huonommin kantavalle maapohjalle esimerkiksi kaupunkitunnelien päälle, tehostamalla työmaalogistiikkaa, nopeuttamalla rakennusaikaa ja samanaikaisesti vähentämällä rakentamisen energiakulutusta ja päästöjä. Lisäksi puurakennukset varastoivat metsiin sitoutunutta hiiltä jopa vuosisadoiksi. Puutaloissa viihdytään.
Samanaikaisesti Ruotsissa pelätään sementti- ja betonikriisiä, sillä Gotlannissa toimivan sementtilouhoksen ympäristöseurauksista tehty kuvaus on oikeudessa todettu riittämättömäksi ja kalkkikiven louhinta jatkuu vain lokakuun loppuun asti, ellei päätöstä kumota korkeimmassa oikeudessa. Louhoksen markkinaosuus Ruotsin sementtimarkkinasta on 75 prosenttia, joten huoli on aiheellinen. Mahdollinen sulku johtaisi kysynnän kasvuun muualta, mm. Suomesta, missä tuotantokapasiteetti on jo täydessä käytössä.
Puurakentaminen saattaakin olla osa Ruotsin sementtikriisin ratkaisua. Se tarjoaa mahdollisuuksia vähentää koko rakennussektorin päästöjä, vähentää uusiutumattomien materiaalien käyttöä, nostaa rakentamisen tuottavuutta sekä lisää vaihtoehtoja ohjata eri rakennusmateriaaleja resurssitehokkaasti niille parhaiten sopiviin kohteisiin. Lisäksi kuluttajille voidaan tarjota uudenlaisia asumisratkaisuja ja -ympäristöjä.
Tomas Nord Lindköpingin yliopistosta totesi New York Timesin artikkelissa, että suurimpana haasteena puurakentamiselle on kypsän toimialan rakenteet ja ajattelutapa – ajatellaan, että tiedetään, miten tulee toimia kannattavuuden varmistamiseksi ja että jos tämä kyseenalaistetaan, on muutosvastarinta lujaa. Ruotsissa puurakentamisen merkittävimmät toimijat tulivatkin perinteisen rakennusalan ulkopuolelta.
Sahatavaran kulutus on Suomessa laskenut finassikriisistä lähtien vajaasta kuudesta miljoonasta vajaaseen kolmeen miljoonaan kuutiometriin. Suurin selittäjä on asuntorakentamisen muuttuminen betonikerrostalovaltaiseksi, missä puun markkinaosuus on pieni. Sahat ovat hakeneet asiakkaita vientimarkkinoilta, joilla puun trendikkyys ja päästöedut sekä hiilen sidonta tunnustetaan.
Miksi emme käyttäisi kotimaista trendikästä rakennusmateriaalia itse viennin sijaan?
Kai Merivuori
Toimitusjohtaja
Kirjoittaja on Sahateollisuus ry:n toimitusjohtaja ja edunvalvonnan sekä metsäteollisuuden asiantuntija.
