SYDÄMEN ASIA

Neljäkymmenenviiden vuoden ajan Tapio Tilli on lähtenyt joka ikinen päivä töihin innolla. Ja lähtee edelleen, vaikka eläkepäivät koittivat jo liki neljä vuotta sitten.

Haminalainen Tilli aloitti metsäisen elämänuransa Metsänhoitoyhdistyksen raivaajana vuonna 1974. Viitisen vuotta myöhemmin tie vei Ristiniemi Oy:n raamisahalle särmääjäksi.

– Se oli kunkkujen hommaa. Lautaa ja lankkua tuli tuutin täydeltä, Tilli muistelee.

80-luvun loppupuolella raamisahan tilalle rakennettiin vesistosaha ja alun perin tasaajaksi taloon tullut Tilli päätyi sahurin penkille. 

– Se oli sellainen prototyyppisaha, eikä kukaan halunnut sahurin paikkaa. Minä sanoin totta kai ja aloin opetella. Se oli välillä kyllä aikamoista taistelua, mutta vähitellen homma alkoi rullata. Tykkäsin saakelisti.

Veistosahan alkuaikoihin liittyy myös tilanne, jonka mies muistaa veret seisauttavana yhä tänäkin päivänä.

– Trimmerissä oli jotain häikkää ja moottoripeti repesi irti. Hitsari tuli paikalle ja minä lähdin sillä aikaa vaihtamaan hakkurin teriä. Alkoi hirveä huuto ja kun ehdin paikalle, takaseinä oli jo tulessa. Ryntäsin hakemaan vesiletkua ja säästyimme suuremmilta vahingoilta. Jos tuli olisi siitä levinnyt, niin olisikohan uutta sahaa enää rakennettu?

Kun saha ajautui konkurssiin, Tilli kokosi porukan, koneet huollettiin ja paikat laitettiin yhteistuumin kuntoon. 

– Sanoin, että tämä ei ole vielä tässä, uskokaa vaan, niin me tullaan tänne takaisin. Kun sitten vuoden päästä palasimme töihin uuden työnantajan leipiin, koin ylpeyttä, kun linja lähti ensiyrittämällä toimimaan kuin taukoa ei olisi ollutkaan.

Aina ei tarvitse olla helppoa

Tilli epäilee, että yleinen käsitys alasta ja työstä sahalla ei vastaa todellisuutta. Työn fyysisyys on vuosien mittaan vähentynyt ja ala sopii niin miehille kuin naisillekin. Sahan porttien sisäpuolelta löytyy myös hyvin monenlaisia tehtäviä.

– Täällä saa olla oikeastaan moniosaaja ja pääsee tekemään erilaisia hommia.

Kun Tilli aloitti uraansa, töitä oli aina tarjolla ja töihin mentiin sillä ajatuksella, että samasta paikasta jäädään myös eläkkeelle. Tänä päivänä tilanne on hyvin erilainen. Siitä huolimatta nykyisin Södran omistuksessa oleva saha on ollut alueellaan merkittävä työnantaja ja on sitä yhä.

– Vaikka välillä on ollut vaikeitakin aikoja, on saha ollut hiton hyvä työnantaja. Olen aina sanonut, ettei pidä valita sitä helpointa reittiä, valitse vaikeampi. Se opettaa ja palkitsee. 

Nelisen vuotta sitten Tilli jäi eläkkeelle, mutta sopi käyvänsä yhä sievistämässä ylisuuret tukit. Samalla sovittiin, että tiukan paikan tullen saa soittaa ja pyytää apuun. Puhelin on soinut. Tänäkin vuonna mies on lomittanut ja tuuraillut sahalla viikko viikon jälkeen. Ja yhä töihin lähtö maistuu.

– Tähän on oltava palo ja minulle tämä on sydämen asia. Sahaaminen on täyttänyt elämäni 45 vuoden ajan.