LUONNOS VALTIONEUVOSTON ASETUKSEKSI ENERGIATUEN MYÖNTÄMISEN YLEISISTÄ EHDOISTA VUOSINA 2023-2027
Sahateollisuus ry kiittää mahdollisuudesta lausua energiatuen myöntämistä koskevasta asetusluonnoksesta.
Sahalle saapuvat tukit sahataan niin, että puolesta raaka-aineesta syntyy puurakentamisen mahdollistavaa sahatavaraa ja puolesta raaka-aineesta tulee sivuvirtoja eli kuorta, purua ja haketta. Syntyvästä hakkeesta suurin osa myydään sellun valmistukseen, pieni osa menee energiantuotantoon.
Sahojen yhteydessä toimii käytännössä aina lämpökattila, joka tuottaa lämpöä sahatavaran kuivaukseen sekä myös joissakin tapauksissa lämpöä laajemmin kaukolämmitykseen. Valtaosa energiasta tuotetaan polttamalla kuorta ja purua. Purusta ja kuoresta sahan käyttöön jää tyypillisesti noin 1/3 syntyvästä raaka-aineesta. Purusta voidaan myydä osa kuiduttavaan teollisuuteen, lisäksi levyteollisuus käyttää pienen määrän purusta.
Sahateollisuudessa sijaitsee ympäri Suomen iso määrä tuotantolaitoksia, joissa nykyinen lämpökattila on investoinnin elinkaaren loppupäässä. Sahausprosessin sivuvirtojen osalta raaka-ainetta olisi käytettävissä siten, että perinteisen lämpölaitosinvestoinnin sijaan olisi mahdollista investoida yhdistettyyn sähkön ja lämmöntuotantoon. Sahojen yhdistetyn sähkön ja lämmöntuotannon laitoksien polttoaine perustuisi siis sahausprosessissa syntyviin sivutuotteisiin, laitokseen ei ohjautuisi ainespuuta.
Investointi on kuitenkin suurempi ja riskialttiimpi kuin perinteinen lämpölaitosinvestointi, ja siten markkinaehtoisesti sahateollisuudessa tällaisia investointeja ei hyvin todennäköisesti lähde liikkeelle.
Energiatukiasetusta tulisikin muuttaa niin, että sahateollisuuden yritykset pystyisivät kilpailemaan muiden teollisuusyritysten lailla tuesta.
Luonnoksen mukaan tällainen ei ole mahdollista, koska tuki rajaa ulos ”polttoon perustuvat lämmöntuotannot”. Asetusmuistion perusteena tälle on uusin energia- ja ilmastostrategia. Varsinaisessa strategiassa ei kuitenkaan ole hyväksytty näin tiukkaa, käytännössä ulosrajaavaa linjausta, vaan siellä puhutaan ennemmin painopisteestä. Jää myös epäselväksi, onko strategiassa ollut tosiasiallisesti tahtona uusiutuvan energian ulosrajaaminen.
On huomioitava, että sahojen osalta kyseessä on siis uusiutuvan energian hyödyntäminen, ei perinteisen fossiilisen raaka-aineen kuluttaminen. Lausunnoilla olevassa asetuksen viidennessä pykälässä nostetaan ensimmäiseksi tukikriteeriksi hankkeet, jotka edistävät uusiutuvan energian tuotantoa, ja tässä olisi kyse juuri siitä.
Jos sähkön- ja lämmöntuotanto mahdollistetaan sahateollisuudessa, voidaan sillä luoda uutta taloudellista toimeliaisuutta monissa maakunnissa. Haastavana turvallisuuspoliittisena aikakautena olisi tärkeätä pystyä luomaan hajautettua sähkön pientuotantoa ympäri Suomen. Tällaiset uudet yhdistetyn sähkön ja lämmöntuotannon laitokset lisäisivät sähkön toimitusvarmuutta, koska tuotantolaitokset käyttäisivät raaka-aineena kotimaisen uusiutuvan raaka-aineen sivuvirtoja. On myös huomattava, että tällaiset laitokset tuottavat sähköä tasaisesti eri vuodenaikoina sekä tilanteissa, joissa ei esimerkiksi tuulivoimasta ole hyötyä.
Asetuksen muistio-osassa on lisäksi nostettu esiin, että tuen keskeisenä tavoitteena on madaltaa etenkin uuteen teknologiaan liittyviä teknisiä ja taloudellisia riskejä. Hajautetun ja varman tuotannon nostaminen tähän yhteyteen samalle tasolle olisi perusteltua.
Edellä mainitut perustelut huomioiden Sahateollisuus ry esittää, että energiatukiasetusta muutetaan siten, että se mahdollistaisi investoinnit uusiutuvan energiaan pohjautuvaan sähkön- ja lämmöntuotantoon.
Aalto Tino
Sahateollisuus ry
