NÄPIT IRTI SUOMEN METSISTÄ EI RIITÄ
Brysselistä käsin ehdotettu sääntely on ollut niin epäselvää, että sen lopullisia vaikutuksia on ollut vaikeaa tai jopa mahdotonta selvittää.
Viime vuosina Euroopan unionissa, ja erityisesti merkittävää aloitevaltaa käyttävässä komissiossa, on ollut vahva tarve päästä Brysselistä käsin päättämään Suomen metsien käytöstä. Aloite toisensa perään on herättänyt paljon keskustelua kotimaassamme. Yksi osa keskustelua on koskenut sitä, että ehdotettu sääntely on ollut niin epäselvää, että sen lopullisia vaikutuksia on ollut vaikeaa, jopa mahdotonta selvittää. On ilmeistä, että komissiossa olisi jatkossa tehtävä huolellisempaa vaikutusten arviointia. Työn voisi aloittaa tekemällä huolellisen analyysin siitä, miten eri aloitteet vaikuttavat puun saatavuuteen teollisuudessa.
Komission viimeinen kokonainen toimintavuosi on lähtenyt liikkeelle. Se tarkoittaa myös sitä, että eri pöydissä pohditaan jo seuraavan viisivuotiskauden suuntaviivoja. Suomen valtion ja suomalaisten toimijoiden tulisikin olla hereillä asian suhteen.
Pelkkä viesti siitä, että komissiolaisten sääntelynäppien on pysyttävä erossa suomalaisista metsistä, ei tule riittämään. Jatkossakin komissiosta tullee aloitteita, joilla ei ole tekemistä metsien vastuullisen käytön kanssa. Tässä yhteydessä Suomen on vaadittava vähintäänkin sitä, että uusien aloitteiden tulisi vahvistaa teollisuuden kilpailukykyä, ei heikentää sitä. Mikäli esimerkiksi puun saatavuudesta ei ole varmuutta, on se selkeä negatiivinen signaali puurakentamisen raaka-ainetta valmistavan sahateollisuuden toimintaympäristön kannalta.
Sääntelyn tulisi olla jo lähtökohtaisesti selkeää ja tarkkarajaista. Lisäsääntelyn ei tulisi olla itseisarvo, päinvastoin. Olisi myös tärkeätä huomata, että erilaiset raportointivelvoitteet eivät saisi metsätaloudenkaan piirissä kasvaa kuin vain hyvin perustelluissa syistä. Sahateollisuuden yrityksillä ei ole jättimäisiä lakiosastoja tai yritysvastuutiimejä, jotka erilaisia raportointivelvoitteita voisivat päivästä toiseen miettiä.
Hyvä, tai oikeastaan huono, esimerkki tällaisesta uudesta sääntelystä on metsäkatoasetus, josta Euroopan parlamentti, komissio ja neuvosto pääsivät yhteisymmärrykseen alustavasti ennen joulua. Asetus on kokonaisuutena hyvin epäselvä ja byrokraattinen kokonaisuus, jonka todellisia vaikutuksia yritysten arkipäiväiseen liiketoimintaan on vaikea arvioida.
Kaiken murheen keskellä on lohduttavaa huomata, että Suomen kansalaiset suhtautuvat positiivisesti Euroopan unioniin. Brysselin suunnalla myönteinen suhtautuminen olisi hyvä laittaa merkille, ja välttää tilanne, jossa EU-instituutiot lähtisivät puutteellisesti valmistelluilla aloitteilla nakertamaan tätä luottamusta.
Kun aivan naapurissamme käydään sotaa, taloustilanne on hyvin epävarma ja ilmastonmuutosta pitäisi torjua tarmokkaasti, tulisi maanosan ja koko EU-instituution toimia yhtenäisesti. Kahteen jälkimmäiseen murheeseen iso osa ratkaisua olisi siinä, että paukut laitettaisiin vastuullisen teollisuuden kilpailukyvyn vahvistamiseen. Mahdollisuuksia ja toivoa kestävämmästä tulevaisuudesta on. Nyt on kyse siitä, halutaanko sille polulle lähteä myös Euroopan unionissa.
Kirjoitus on julkaistu toimitetussa muodossa HS / Mielipide-osastolla 22.2.2023.
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009386005.html
Tino Aalto, toimitusjohtaja Sahateollisuus ry, tino.aalto@sahateollisuus.com.
